Sitoutumisesta

SITOUTUMINEN / SITOUTUMATTOMUUS

Nykyään kaikki yrittävät suojautua, pelastautua ja puolustautua.
Miksei vaan myönnetä virheitämme ja olla erilaisia katsonta kannaltamme.

Elämämme helpottuisi jos uskaltautuisimme sitoutua paremmin asioihin.

Media on suoltanut mitä ihmeellisempiä esikuvia elämällemme.

Minä median silmin yläkuvassa ja todellisuudessa alakuva :)
Olisi helpompi olla tavallinen ihminen, tavallisine toiveineen ja tarpeineen.

Kuka vetää ”naruasi” vai sinä itse ???

Työsaralla mikään ei ole varmaa, ei edes valtion ”leivissä”.
Nykyään ihmiset ei sitoudu työnantajaansa. Sitä hoitaa tehtäviään kunnolla, mutta ei omistaudu työlleen samalla syvällä tavalla kuin ennen.

Henkisesti sitoutumattoman on helpompi irrottautua ja lähteä pois, kun häntä ei enää tarvita.

Entä sitten materiaan sitoutuminen???
Talot, autot, lomat, velat jne…

Panee miettimään: Sitoutumattomuus on hiipinyt myös läheisiin ihmissuhteisiin?

Jotta sydämeen ei sattuisi, kun suhde karahtaa karille.
Pakoon on päästävä heti kun siltä tuntuu, lupauksia annetaan korkeintaan viikoksi kerrallaan.
Elämme tällä hetkellä maailmassa jossa ei ole kuin vain pätkätöitä ja pitkä pätkä toimimattomia ihmissuhteita.

Mistä tämä kertoo?
Henkisestä kylmyydestä sekä uskalluksesta ottaa vastuuta ja olla oma itsensä.

”Syynä uskalluksen puutteeseemme ei ole asioiden vaikeus,
vaan asiat ovat vaikeita, koska me emme uskalla”.

Miten sinun mielestäsi?"

Hylätyksi tuleminen on rankka kokemus.
Minua itseäni on vaikeissa elämänkäänteissä lohduttanut tieto, että on kohtalonkavereita.

Ja selvinneet siitä.
Taistelleet, surreet, luopuneet ja vähitellen löytäneet tiensä takaisin iloon.

Mikään ei ole koskaan lopullista, aina on olemassa uusi päivä uusine mahdollisuuksineen.

Uskaltakaamme ojentaa kätemme ja uskaltakaamme edelleenkin luottaa toinen toisiimme,

sillä muuta meillä ei ole kuin toisemme.

Toinen ihminen on toisen ihmisen tärkein ja kallein pääoma!

Mukavaa kesää kaikille !!!

T: Helinäkeiju