tiistai 17. huhtikuuta 2007

Ymmärrätkö väsynyttä???

YMMÄRRÄTKÖ VÄSYNYTTÄ???

Sanotko usein näitä ”kliseitä” piristy-nyt-ihmeessä !
Nämä kehotukset vain lisäävät väsyneen kuormaa entisestään. Hänellä on jo valmiiksi pitkä lista asioita, joita pitäisi ehtiä ja jaksaa, ja joita ei kuitenkaan jaksa.
Sitä on itsekin enemmän kuin turhautunut voimattomuuteensa. Luulosairaan leimanhan sitä helposti otsaansa saa, tai laiskan.

Väsymys on tämän päivän ”TOP” - jo hyvin nuoretkin ihmiset väsähtävät ja uupuvat. Väsymyksen taakse ei läheskään aina kätkeydy fyysistä sairautta, menetystä tai muuta vastaavaa. Väsymys voi johtua myös henkisestä turhautumisesta tai liian raskaasta elämänkuormasta. Loppuun palamiseen johtava väsyminen tulee hiipimällä, ja on siksi niin vaarallista. Ihminen tottuu vähemmän virkeään oloonsa, eikä oikein muistakaan, miltä jaksava ja energinen olo tuntui.
Mutta mitä me voisimme tehdä auttaaksemme ja tukeaksemme lähimmäistä, jonka voimat alkavat olla vähissä?
Kuunnella, suhtautua hänen kertomukseensa riittävän vakavasti. Kyllä hän itse tietää kaikki ulkoilut, vitamiinit, levot, vaihtelut ja virkistykset, turha niistä on hänelle paasata ja luennoida. Hän itse huolehtisi kaikesta tuosta, jos vain jaksaisi.
”Mitä minä voin tehdä auttaakseni sinua”, on aika hyvä kysymys.
Antaa lupa olla "väsynyt".
Hyvä idea on myös se, että auttaa kysymättä. Hakee kaverinsa ulos lenkille, ihan pienelle kävelylle puistoon, ellei hän enempää jaksa. Tuo hänelle purkillisen vitamiineja tai vaikkapa pussillisen appelsiineja. Näyttää että välittää.


Väsyneelle ja vetäytyneelle ei kannata kertoa omista hauskoista retkistä, matkoista ja tapahtumista. Toisten seikkailut eivät oikein inspiroi, kun itse hädin tuskin jaksaa kauppaan raahautua.
Tavallinen jutustelu jokapäiväisistä asioista riittää. Tai vaikkapa runon tai ”Tenavat terävinä”-tokaisun lukeminen puhelimessa - kaikki sellainen on hyvästä, jossa lähtökohtana on uupuneen ihmisen auttaminen ja piristäminen.

"Rentoutuessa näkee sydämellään.
Kiire ja stressi irrottaa otteen,
ajatukset selkiää,
luovuuskin herää eloon".

Työpaikoilla monet ihmiset tänä päivänä taistelevat voimiensa äärirajoilla.

Vaatimukset kasvavat, ja huoli oman työpaikan säilymisestä painaa mieltä sekä väliinpitämättömyys töiden suhteen ja toisille jättäminen.
Mitä enemmän voipuneita ihmisiä meillä on eri työpisteissä, sen suurempi on myös virheitten ja onnettomuuksien vaara.
Jos huomaa, että vieruskaveri rupeaa unohtelemaan asioita, huokailemaan syvään ja olemaan poissaolevan oloinen, asia kannattaa ottaa puheeksi.

Ketään ei saisi jättää yksin!!!


Eikä voimiaan saisi venyttää katkeamispisteeseen asti.
Rohkaisevat sanat ja ystävällinen palaute auttaa jaksamaan.
Ja ymmärtäminen, hyväksyminen.
Ihmisellä täytyy olla oikeus olla jaksamatta.
Häntä ei saa painostaa ja pakottaa olemaan virkeämpi kuin on.
Itsellekin on hyvä olla armollinen.
Lepo ja irrottautuminen ei ole laiskuutta.


Se on itsestä ja lähimmäisistä huolehtimista parhaimmillaan.

Riittävän levon ja väliaikaisen vetäytymisen jälkeen jaksaa taas.
Kenties hitaammassa tahdissa kuin ennen, mutta tahdin hidastuminen on paljon parempi vaihtoehto kuin sen täydellinen lopahtaminen.
Voimia kaikille!!!