Rupsahda rauhassa

Kauneus on katsojan silmissä!

Kirjoitin täs männeel viikolla vanhuudesta. Sain paljon mukavia sanoja aikaiseksi ja kuis kävikään JOOOOpa joooooo...Ei se tallentunutkaan, mutta en anna sen masentaa vaan yritän nyt uudestaan.

Minulla on onni ja ilo tuntea eri-ikäisiä ihmisiä jotka tuovat elämääni sitä iloa, naurua ja suruakin koska se kuuluu elämään. Jos ei ole "kovaa" ei ole elämääkään.

Olen aina ottanut asiat käsittelyyn HETI enkä myöhemmin. Ehkä näin olen selvinnyt kaikista koettelemuksistani tähän ikään asti kohtalaisen hyvin. Tehnyt kulloinkin parhaalla katsomallani tavalla päätökset ja mennyt niillä eväillä eteenpäin.

Arpia on jäänyt sydämeeni, mutta olen antanut ANTEEKSI itselleni ja muille. Näin olen jaksanut mennä taas elämässäni eteenpäin. Tässä yks' mottoni:

Älä koskaan vastusta mitään.

Jos luulet, että vastustaminen poistaisi sen,

ajattele uudelleen.

Sinä ainoastaan istutat sen syvemmälle.

Minun 30- 40-50 ikäkriisini meni jotenkin ohi huomaamattani.

Ymmärrän silti toisia jotka käyvät kriisinsä läpi.

MIKSI?

Koin noihin aikoihin elin elämää suurempia asioita, taistelin hengissä olemisen puolesta.

En joutanut miettiin työuraani, liikakilojani, tulevia ryppyjäni enkä sitä, että avioliittoni oli kariutumassa.

Minulla oli 30:n kohalla lapsesta huoli ,sairasteli TODELLA paljon ja olin yksin asioiden kanssa vaiks olin naimisissa.

40:n kohdalla taas koin monia suuria leikkauksia jotka epäonnistu toisensa jälkeen.

Käväsin pari kertaa tehollakin.

50:n kohdalla realiteetit ovat kohdallaan ja osaan nauttia itsestäni sellaisena kuin olen ja iloita pienistä asioista. Ei liikakilot haittaa, rypyistä puhumattakaan nehän ovat nauramisesta....

Tämä seuraava runo joka sopii minulle "sairaan" hyvin.

Matkalla vanhuuteen

Äänettömästi se meitä kaikkia lähenee,

sen huomaa kun askel lyhenee.

Kukaan ei enää vihellä perään,

vaan toisenlaisia katseita kerään.

Huumoria päivittäin teen,

se on tärkeää matkalla vanhuuteen.

Vanhuus tuo mukanaan uudet nautinnot ja ilot,

jopa vyötäisiin liikakilot.

Sitä arvostaa itseään kuin antiikkiesinettä,

ja oppii nauttimaan pienistä asioista, voi että.

Matkalla vanhuuteen ei kannata kaahata,

sinne ehtii itsensä kyllä hitaamminkin raahata.

Tämä 50:n IKÄ on ihana kun sen vain oivaltaa.

Voimia kaikille, minkä asian kanssa sitten painitkin.

Se mikä ei tapa VAHVISTAA.

Aurinkoa päiviinne!!!

Jokaisessa on jotain hyvää

T:pi Helinäkeiju